Pelto- ja järvenrantakatselumuksella – rakennekalkin vaikutuksia käytännössä

Pirkanmaalla, Sahalahdella viljavainio lainehtii elokuisessa tuulessa. Peltokatselmukselle ovat lähteneet viljelijä, agrologi Juho Urkko ja Pakkalanjärven suojeluyhdistyksen Eino Ahonen. Viljan kasvu on hyvässä vauhdissa, lakovahinkoja ei ole. Kasvinsuojelu on onnistunut hyvin, rikkakasveja ei lohkolla näy. Jyvät tähkissä ovat pullistumaan päin, puimaan päästäneen ennen elokuun loppua, sään ollessa suotuisa, Urkko miettii.  Urkko arvioi, että tarkasteltavilta peltolohkoilta tullaan korjaamaan onnistunut, normaalitasoinen sato. Kesä on ollut kuiva, ja laskuojissa ei havaintopäivänä ole vettä. Pellosta vedetyssä viljanipun juurakossa maarakenne näyttää hyvältä, kuohkealta ja rakeiselta. Rakennekalkki vaikuttaa edullisesti myös peltomaan rakenteeseen.

Kasvukauden lämpö ja sademäärä vaikuttavat kaikkeen kasvuun, sadon määrään ja laatuun. Kasvukausi 2017 oli kylmä ja sateinen, vuonna 2018 puolestaan kärsittiin poikkeuksellisesta kuivuudesta ja kuumuudesta. Läntmannen Agron Hauhon koetilan mittaustuloksia tarkasteltaessa kesä 2019 on ollut edeltäjäänsä viileämpi. Vuoden 2019 lämpösumma on elokuussa 1100, kun luku vuoden 2018 elokuussa oli jo 1200. Vuotuisten lämpösummien keskiarvo vuosilta 1998-2017 elokuussa on noin 1000. Vuotuisia sadesummia tarkasteltaessa kuluva vuosi vastaa vuosien 1998 – 2017 keskiarvoja, kun taas edellinen vuosi 2018 oli selvästi keskiarvoa kuivempi.

Pellon kasvustoa ja maan rakennetta tarkasteltaessa huomaa maan hyvän mururakenteen. Kesä on ollut kuiva, eikä myöskään liettymiseen liittyviä ongelmia ole havaittu. Pelloilla kasvaa parhaillaan kevätviljoja, ohraa ja vehnää. 

Pakkalanjärven valuma-alueelle, tarkasteltavalle peltolohkolle, on tehty rakennekalkitusta kahdelle eri laskuojan alueelle. Rakennekalkituksen tarkoituksena on pidättää fosfori peltomaassa, ja estää näin valumia Pakkalanjärveen. Pakkalanjärvi on matala ja ravinteikas järvi. Järvessä on mutapohja, ja rehevöityminen ja mm. aiempina vuosina järveä vaivannut sinilevä rajoittavat järven virkistyskäyttöä. Järvessä on havaittu myös kalakuolemia. Talviset kalakuolemat ovat esteettinen haitta, mutta viestivät myös happikadosta järvessä.

Juho Urkko sekä Eino Ahonen pakkalanjärven äärellä. Suojeluyhdistys on tehnyt runsaasti toimenpiteitä menneiden vuosien aikana järven tilan parantamiseksi.

Katselmus siirtyy rakennekalkitulta pellolta Pakkalanjärven rantaan, jossa Eino Ahonen kertaa järven suojelun historiaa. Pakkalanjärven alennustilaan ja suojelun tarpeeseen havahduttiin jo vuosikymmeniä sitten, ja suojeluyhdistys järvelle on perustettu vuonna 1998. Rakennekalkitus on yksi keino Pakkalanjärven tilan parantamiseen. Muita toimia Eino Ahonen muistelee vuosien varrella kokeillun useita: Järven tilaa on kohennettu muun muassa niittämällä järvikortetta, ja hoitokalastamalla, eli poistamalla roskakaloja, kuten ruutanoita. Järveä on myös muutamana talvena hapetettu pintavirrankehittimillä. Kesällä 2019 Pakkalanjärvessä ei ole havaittu sinilevää, huomauttaa Ahonen tyytyväisenä. Pelto - ja järvikatselmuksen lopuksi Urkko ja Ahonen toteavat järven toipumisen olevan pitkä ja hidas prosessi, mutta tulosten, eli järven kunnon hitaan kohentumisen, palkitsevan. Järven tilan parantumisen lisäksi rakennekalkituksella on lisäksi muita suotuisi vaikutuksia kalkitun pellon kuntoon, lisää Urkko.